Tänään söin reippaan aamupalan. Ehkä tämä massanlisäys onnistuu. Olen nyt parin viime päivän aikana syönyt niin paljon, että paskannan varmaan kohta vuoria. Yritän saada hieman massaa ja aloittaa painonnostelun.

 

Töissä ei ollut mitään ihmeellistä, johtunee siitä että motivaationi työn tekoon on ollut  viime aikoina kovin kyseenalaista. Noh, yritin edes. Töissä eräs minusta valittanut kusipää-ämmä yritti olla "ihan hirveen kiva". Keskityin lähinnä katsomaan tämän vartaloa. Sillä on kivat tissit. Siis nimeenomaan tissit, ei sellaiset nätit ja kauniit rinnat (pidän normaalisti sellaisista skarpeista hieman pienemmistä rinnoista), vaan ihan jumalattomat bosat. Muttei ne roiku kuitenkaan polvissa asti. Muutenki ulkonäöltään loppupeleissä suht menevän näköinen, jos muutama liikakilo menisi pois. Niin ja näin hullun exäni pikkuveljen ja tämän lihavan tyttöystävän ja heidän kaksi lasta. Tämä exänipikkuveljenlihavatyttöystävä näki minut. Ehkä. Yritin pysyä piilossa, ettei tarvitsisi jutella heille. Exän pikkubroidi on ihan jees, mutta en halua että exäni kuulee minusta mitään, koska exäni on yksi ihan vitun häiriintynyt sekopää. Jokainen edellä mainittu sana kuvaa erittäin hyvin häntä.

 

Olipas pitkä thö Intro tälle hommalle. Ajattelin nyt alkaa taas kirjoittamaan blogia. Oikeiastaan kahdesta syystä. Jotenkin tämä itse kirjoittaminen on niin kivaa. Samalla sitä tuntee jotain sairasta nautintoa kun voi jakaa hyvinkin tylsän elämänsä muille. Olen pitänyt joskus ennenkin blogia. Kahta eri blogia. Eri aikaan. Toisella onnistuin ärsyttämään suuren määrän ihmisiä, mikä oli tarkoituskin. Toinen meni liian henkilökohtaiseksi, joten lopetin sen kun nykyinen parempi puoliskoni astui kuvioihin. Todennäköisesti ihmiset, jotka lukivat entisiä blogejani tunnistavat minut nyt kirjoitustyylistä. Viimeisimpien blogieni kanssa tein myös sen virheen, että kerroin niistä parille ystävälleni. Se laittoi hieman miettimään, mitä blogeihini kirjoitan. Koska nyt ajattelin pitää turpani kiinni blogistani, niin voin täydellä tuntemattomuudella (en osannut kirjoittaa anonyymiytenä, tai samankaltaista vitun vammasta en-kuulu-suomen-kieleen-sana. En osaa tavuttaa) puhua kaikista sairasta ja perversseistä ajatuksistani ja tekosistani. Ainoa jolle tästä blogista ehkä kerron, on avopuolisoni. Tosin, eiköhän hän löydä koneemme sivuhistoriasta, jos sinne sattuu vilkaisemaan, tämän blogin osoitteen ja tunnistaa minut. Tuskinpa häntä kuitenkaan kiinnostaa, koska samat jutut kuulee minulta kuitenkin. Joten tässä sitten tällaista.

 

Varoitan nyt myös etukäteen ihmisiä, että tulen kirjoittamaan asioita jotka loukkaavat vähemmistöjä ja muita ihmisryhmiä. Aika tasaisesti kaikkia osapuolia. Ei pidä kuitenkaan ottaa kaikkea niin tosissaan, koska kuitenkin, tämän blogin on tarkoitus olla

a) viihdyttävä (sekä itselleni, kuin myös jollekulle muulle joka tätä sattuisi lukemaan)

b) oma pikkuinen perverssio ja elämäntuskan vuodatuskanava.